Sakari Puisto

Ovatko Suomen kultavarannot turvassa?

 

Suomella on hieman yli 49 tonnia kultaa. Kultavarannot esitetään Suomen Pankin taseessa, jossa ’kulta ja kultasaamisten’ tämänhetkinen markkina-arvo on 1612 miljoonaa euroa.

https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/rahalaitosten-tase-lainat-ja-talletukset-ja-korot/taulukot/rati-taulukot-fi/SP_tase_fi/

Kultaa pidetään tallessa pahan päivän varalle. Itse fyysiseen kultaan ei sisälly vastapuoliriskiä, vaan se on turvassa niin kauan kun sitä säilytetään turvallisesti. Kullan valuuttamääräinen arvo saattaa toki vaihdella. Mutta siinä missä valuutta saattaa jopa muuttua arvottomaksi, tonni kultaa on tonni kultaa tulevaisuudessakin. Kulta on käypää valuuttaa pahimmissakin kriisitilanteissa – ja itse asiassa juuri silloin.

Vuonna 2013 Suomen Pankki paljasti että 96 % Suomen kullasta on ulkomailla. Suomen kullasta 51 % on Englannissa, 20 % Ruotsissa, 18 % Yhdysvalloissa ja 7 % Sveitsissä keskuspankkien säilytettävä. Vain 4 % kullasta on Suomessa. Hajauttamista ainakin tietyssä määrin voidaan perustella turvallisuuspoliittisista syistä. Myös keskeisissä arvometallien kaupankäyntipaikoissa kultavarantojen vaihtaminen valuuttoihin on helpompaa.

https://www.suomenpankki.fi/fi/media-ja-julkaisut/tiedotteet/2013/suomen-pankin-kullan-sijaintimaat/

Nämä ulkomailla säilytettävät kultavarannot eivät kuitenkaan välttämättä ole turvassa, sillä kultatalletuksiin saattaa sisältyä riskinsä lainauskäytäntöjen muodossa. Kullan liisaustoiminta on yleistä, mutta altistaessa kultaa markkinoille syntyy vastapuoliriski takaisinmaksusta. Kullasta tulee kultasaamista.

Skenaario ei ole hatusta vedetty. Takavuosina Portugali menetti mittavan määrän lainaamaansa kultaa, kun Drexel Burnham Lambert – pankki keinotteli itsensä konkurssiin.

Leasing-koroilla voidaan hakea sijoitustuottoja. Erityisesti Lontoo tunnetaan kullan leasing - toiminnan keskuksena, jossa operoivat nk. LBMA-pankit (London Bullion Market Association).

Nykyisillä markkinoilla finanssituotteita on tapana vivuttaa ja kultamarkkinat ovat pahamaineisen heikosti läpinäkyviä. Paperilla käydyt kaupat voivat ylittää varsinaisella fyysisellä metallilla käydyn kaupan määrän jopa monikymmenkertaisesti.

Erityisen hankala tilanne muodostuu, mikäli samaan fyysiseen kultaan kohdistuu useita kilpailevia vaatimuksia. Tällainen tilanne voi muodostua, mikäli esimerkiksi lainattua kultaa on myyty eteenpäin, mahdollisesti paperilla useaan kertaankin. Jos nyt samanaikaisesti usea taho vaatii nimenomaan fyysistä kultaa takaisin, sopimuksille ei löydy riittävästi katetta fyysisenä kultana. Tämä vastaa kultamarkkinoilla perinteistä pankkiryntäystä. 

Vastaavanlainen tilanne syntyi 1960-luvun lopulla, kun kullan hintaa oltiin pidetty keinotekoisen aliarvostettuna. Lopputuloksena Lontoon kultamarkkinat ajautuivat maksuvaikeuksiin ja kahdeksan keskuspankin muodostama nk. London Gold Pool - järjestely romahti.

Vaikka fyysinen kulta ei liikkuisi ulkomaisten keskuspankkien holveissa senttiäkään, osaan Suomenkin kullasta saattaa kohdistua nimenomaan sopimuksellisia riskejä. Suomen Pankin vuosikertomuksessa on muun muassa vuonna 2009 todettu, että ”sijoittamisessa käytetään rahamarkkina­talletusten kaltaisia vakuudettomia kulta­talletuksia ja kullan koronvaihtosopimuk­sia” (sivu 35).

Vielä vuoden 2012 vuosikertomuksessa löytyy erittely: ”0,8 Milj. EUR korkotuotot kultasijoituksista” (sivu 100). Laskelmani perusteella tämä vastaa varsin tarkkaan 0.1 % leasing - tuottoa, mikäli tehdään valistunut arvaus, että nimenomaan Lontoossa oleva kulta on ’sijoitettu’ tuottamaan korkoa.

Keskuspankkien kultapolitiikka on tyypillisesti hyvin pitkäjänteistä toimintaa. Tällä vuosikymmenellä on nähty pari mielenkiintoista trendiä.

Ensimmäinen kehityskulku on kultapalautukset, kun monet maat ovat palauttaneet kultaansa ulkomailta takaisin säilytykseen kotimaahan. Näin ovat tehneet muun muassa Saksa, Itävalta, Belgia, Hollanti ja viimeksi Unkari.

Toinen trendi on se, että useat keskuspankit ovat lisänneet kultavarantojaan, Venäjä ja Kiina etupäässä. Varsinkin Kiinan osalta kaikki varannot tuskin ovat julkisia, eräiden arvioiden mukaan maalla on jopa moninkertaisesti virallisia tilastoja enemmän kultaa varastoissaan.

Keskuspankkien kultasäilytyksen riskit voivat realisoitua juuri silloin kun ei pitäisi, eli kansainvälisen taloustilanteen ajautuessa kriisiin tai muussa poikkeustilanteessa. Toisin sanoen, Suomen kulta on ehkä turvassa vain siihen saakka, kunnes sitä oikeasti tarvitaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Kiitos tästä tietoiskusta. Ainakin minulle siinä oli uutta tietoa.
Että Suomen kullasta vain 4% on Suomessa, se tuntuu näin maallikosta vähältä.
Jos kullan sijoitustuotto on 0,1% luokkaa, ei kultavarantoa kannattane kasvattaa turhan suureksikaan? Tosin valtio on saattanut sijoittaa vielä huonompituottoisiin elintasopakolaispapereihinkin?

Käyttäjän sakaripuisto kuva
Sakari Puisto

4 % tuntuu tosiaan aika vähäiseltä määrältä säilytettäväksi kotimaassa, se on hyvin pitkälle menevää hajauttamista tai näkökulmasta riippuen jopa riskien keskittämistä ulkomaille.

Kullan leasing - korot liikkuvat samoissa suuruusluokissa kuin pankkitalletuksetkin. Tuollaisella tuotolla ainakaan riskejä ei ainakaan kannata ottaa. Keskuspankin voi silti kannattaa hankkia kultaa aivan muista syistä kun sen lainaamisesta syntyvistä tuotoista.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Kultavaranto on hyvässä turvassa, lainojemme takuina ulkomailla. Joten kultavaranto on meille suomalaisille menetettyä varallisuutta, aivan kuten muukin valtion omaisuus ja luonnonvarat.

Käyttäjän sakaripuisto kuva
Sakari Puisto

Aika heikosti täällä todella tunnutaan pitävän kiinni omasta omaisuudesta.

Kreikallahan on muuten merkittävät kultavarannot, mutta velkakriisissä niitä ei pyydetty vakuudeksi vaikka Suomikin myönsi hätälainaa jonka arvoa on alaskirjattu sikäli kun sitä nyt ylipäänsä tullaan maksamaan takaisin.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Kultakuume nousee yleensä kansainvälisten kriisien ja jopa sotien lähestyessä. Tästä kertoo myös kullan hinnan nousu vuoden 2001 noin 270 dollarin unssitasolta 1800:aan ja nykyiseen n. 1300 dollariin.

Euroon siirryttäessä jopa Britannian keskuspankki tuki luottamusta uuteen valuuttaan purkamalla kultavarantojaan, minkä tuloksena sijoituskullan hintaan ei jäänyt tuolloin kuin hädin tuskin tuotantokustannukset.

Historia osoittaa, että kaikkien sotien aikoina hallitukset ovat pitäneet omistamisen ainoana tunnusmerkkinä varallisuuden fyysistä hallitsemista, ja tämä koskee myös kultavarantoja.

Kullan hinnannoususta voidaaan lukea, että eurollakin ovat mahdollisesti kovat ajat ovat edessä. Turvasatamia ei tunnu enää riittävän, vaan nousseet ovat kaiken kiinteän, kuten asuntojen, antiikkiautojen ja taideteosten hinnat.

Kullasta vaahtoamista voidaan pitää turhana hysteriana, mutta se osoittaa, miten haavoittuva kaikenlaisten johdannaisten varaan rakennettu virtuaalivarallisuus on.

Sivumennen sanottuna minun tietääkseni Suomi ei ole koskaan luopunut virallisella päätöksellä ns. kultakannasta.

Käyttäjän sakaripuisto kuva
Sakari Puisto

Kyllä, Gordon Brownin mukaan nimetty 'Brown'-pointti oli todella kullan hinnan pohjakosketus 2000-luvun alussa, jolla Englannin keskuspankki likvidoi kultavarojaan.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Jos Suomella on noin paljon kultaa, sittenhän saastuttavia kultakaivoksia ei tarvita kalavesiä pilaamaan, ennen kuin kaikki jo valmiina oleva kulta on käytetty.

Käyttäjän sakaripuisto kuva
Sakari Puisto

Tuo Suomen kulta on varastoissa olevaa keskuspankin kultaa, jota ei ole tarkoitustakaan käyttää mihinkään tuotteiden tekemiseen yms.

Suomen 49 tonnia ei ole mitenkään erityisesti kansainvälisesti verrattuna, enemmänkin voisi olla.

Käyttäjän MarttiKorpiranta1 kuva
Martti Korpiranta

Tiedoksi epätietoisille että Suomen kaikki valuutta- ja kultavarannot on luovutettu EU-sopimuksen lisäpöytäkirjalla EU:n (EKP) hallintaan, ja niitä voidaan käyttää sopimuksen mukaan Euron tukemiseen jos Euro joutuu vaikeuksiin! Tästä alunperin n.10 Miljardin euron (n.59 miljardin Suomen Markan) omaisuudesta on erään huhun mukaan jäljellä noin 1 Miljardi euroa? Eli vaikka ne ovat Suomen omaisuutta EU päättää niiden käytöstä! PS: Nämä tiedot on saatu aikanaan Suomen Pankin eräältä johtajalta ja tutkijatohtorilta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Eipä tuo vielä mitään, monet antaisivat eläkevarallisuutemme, 200 miljardia mieluummin euron tukemiseen kuin hyödyttämään suomalaisia.

Toimituksen poiminnat