Sakari Puisto

Vastuullisen median sokeat pisteet

Julkisen sanan neuvosto JSN käynnisti juuri vastuullisen journalismin kampanjan. Periaatteet paperilla ovat hyvin kannatettavia: tiedonlähteiden tarkistamista kaikin keinoin, oikeutta virheellisen tiedon oikaisuun yms. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Mukanaolijat taputtelevat toisiaan selkään ja vääryys tuntuu olevan projisioitu pitkälti 'vastuullisten' tahojen ulkopuolelle, kuten poliitikoillakin on tapana. Ohjeita noudattaville on lanseerattu oma vastuullisen journalismin merkki ja kaikki käyvät yhtenä rintamana valemedioiden kimppuun. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi on kärkisijoilla.

Mutta onko tilanne oikeasti näin hyvä kuin annetaan olettaa? Vai kieliikö tämä myös pikemminkin siitä, että rimaa pitää nostaa ja että kriteerit eivät ole kattavia?

Asetelma voidaan kääntää toistekin päin, missä näkökohdissa media suoriutuu heikommin tai voi suorastaan flopata?

Vaikeiden asioiden käsittelyssä, meillä ja muualla. Näitä poliittisesti tai sosiaalisesti arkaluontoisia ja eturistiriitoja sisältäviä teemoja on eri yhteiskunnan osa-alueilla. Yhteistä niille on se, että niitä käsitellään ikään kuin valikoivalla ymmärryksellä, kunnes jonakin päivänä ongelmat vyöryvät ja kupla puhkeaa.

On esimerkiksi huomionarvoista, että vasta finanssi- ja eurokriisin jälkimainingeissa julkiseen keskusteluun nousi koko joukko pitkään jatkuneita väärinkäytöksiä ja epäkohtia, jotka ulottuivat talousjärjestelmän ja monien sen keskeisimpien toimijoiden ytimeen.

Toinen teema on maahanmuutto, jonka lieveilmiöt ovat yhä monessa mielessä tabuaiheita, kuten esimerkiksi vähemmistöryhmien keskinäinen rasismi. Kuitenkin esimerkiksi Ruotsissa on selvästi tehty jonkinlainen ryhtiliike ja ehkäpä keskinäinen sopimuskin, että hyssyttely loppuu ja vaikeita asioita nostetaan vihdoin kunnolla julkisuuteen.

Näitä esimerkkejä löytyy lisää.

Kun on nämä periaatteet niin herää kysymys: eikö tulisi olla tarkkaavaisempi tiedonvälityksellisten 'no-go' - alueiden suhteen, joita medialla on tapana käsitellä jopa harkitun epäanalyyttisesti tai vältellä kokonaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

"Vastuullinen" JNS / valtamedia = vastakkainasetteluun liittyvä ilmiö. Emme siis tule näkemään kriittisiä otsikoita EUsta, emmekä muistakaan median lempilapsista.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Suomessahan on julkaisuja, jotka eivät kuulu JSN:oon. Kuten esim. Oikea Media, Suomen Uutiset ja Mitä Vittua-julkaisu. Luulisi, että moiset "valtavirrasta" poikkeavat ajatushautomot keräävät runsaat lukijamäärät. Ilmeisesti niidenkin huippuvuodet ovat vielä edessäpäin?

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Tuskin kuitenkaan.
Ne ovat kyllä hyvä verrokki kun pohditaan suomalaisen median tasoa.
Toimittajien tasosta oikeastaan pitäisi puhua.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Itse asiassa tuollainen sisäänlämpiävä käpertyminen tunnustukselliseen julistukseen journalistin ohjeista tarkoittaa sitä, että journalistiseksi totuudeksi hyväksytään esimerkiksi se mitä viranomaistaho totuudeksi vahvistaa. Kärjistäen: totuudesta tulee kuin huomaamatta konsensuskysymys.

Kun toimittajat ovat keskinäisessä ryhmävahvistautumisessaan sementoineet jonkin aihepiirin yleiset avainkäsitteet ja tehneet julkilausumattoman sopimuksen niistä rajoista joissa "totuudellista" keskustelua käydään -- siinäkö sitten tunnetaan vastuuta ja totuus voittaa?

Onko totuus statuskysymys, onko se yhteisesti sovittavissa oleva asia?

Esimerkiksi Britanniassa Telfordin kaupungissa nyt -- ja Rochdalessa ja Rotherdamissa aiemmin -- paljastuneet laajat ja pitkään toimineet vieraskulttuuristen pedofiiliringit olivat jäänyt paljastamatta nimenomaan sen takia, että oli luotettu viranomaislausuntoihin. Vaikeneminen oli ollut journalistista totuutta -- täsmälleen niiden journalististen ohjeiden mukaisesti joita nyt niin innolla hehkutetaan.

Totuus taitaa useimmiten olla kaikkea muuta kuin sitä mikä journalisteille kelpaa varmistetuksi lähteeksi.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Aika väljiksi JSN:n sääntöjen mukaan uutisointi meni jo 13v sitten kun ohjeista poistettiin yleinen etu sekä vaatimus oikean ja olennaisen tiedon välittämisestä.

Tilalle tuli ohje että ”uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella.”

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Kuinkas mones tällainen "me olemme luotettavia, me olemme luotettavia, me olemme luotettavia" kampanja tämä nyt on? Näitä kun tuntuu olevan suorastaan vuosittain. Mutta syntyykö luottamus sillä, että joku vain kertoo olevansa luotettava? Kampanjassahan medioiden edustajat markkinoivat itseään sosiaalisen median kustannuksella, mutta ne toimivat todistajina omassa asiassaan. Aika paljon median tilasta kertoo, että se kokee tällaisen toistuvan indoktrinaation tarpeelliseksi.

Toimituksen poiminnat